Inflaatio – mistä se johtuu ja miksi siitä puhutaan?

Kevään mittaan inflaatio on saapunut otsikoihin ja siitä uutisointi on lisääntynyt lähes yhtä voimakkaasti kuin itse inflaatiolukematkin länsimaissa. Nykyistä inflaation tavallista voimakkaampaa kohoamista pidetään lyhytaikaisena markkinahäiriönä, epätasapainona kysynnän ja tarjonnan välillä. Epätasapainon lisäksi on hyvä huomioida koronapandemian poikkeuksellisuus sekä sen vaikutus jo pelkästään tiedon vertailukelpoisuuteen. Seuraavaksi tarkastelemme tekijöitä epätasapainon takana.

Koronapandemian kasvattamat kysyntäpaineet

Yhdysvalloissa sekä euroalueella yksityinen kulutus kääntyi voimakkaaseen kasvuun kuluvan vuoden keväällä. Koronapandemian takia kotitalouksien mahdollisuudet kulutukseen olivat rajalliset lähes vuoden ajan. Tehokkaan rokotusohjelman myötä talouden rajoituksia purettiin, mikä mahdollisti kysynnän voimakkaan nousun.

Kotitalouksien korkean säästämisasteen sekä valtioiden massiivisten tukitoimien vuoksi kulutukseen käytettävää rahaa on runsaasti. Tämä on johtanut palveluiden, kuten matkailualan, kysynnän sekä erityisesti kestokulutushyödykkeiden, kuten autojen, kysynnän kasvuun.

Tarjontapuolen ongelmat

Sekä palvelu- että teollisuusaloilla aktiviteetin kasvu on ollut ennätysvahvaa kuluvan vuoden toisella neljänneksellä. Kysyntä on kasvanut tarjontaa nopeammin, mikä on nostanut inflaatiopaineita. Palvelualoilla pystytään nopeammin vastaamaan korkeaan kysyntään korkeamman skaalautuvuuden vuoksi, toisin kuin teollisuuden aloilla.

Teollisuusaloilla inflaatiopaineita ovat nostaneet ongelmat toimitusketjuissa, kohonneet raaka-ainekustannukset sekä rajallinen kapasiteetti. Tuoreimmista ostopäällikkökyselyistä selviää, että kohonneeseen kysyntään on osittain pystytty vastaamaan tyhjentämällä varastoja, mutta ruuhkat tuotannossa ovat kasvaneet silti. Tämän tuotanto-ongelman uskotaan selviävän loppuvuotta kohden globaalien toimitusketjujen palatessa täydelle teholle koronapandemian jäljiltä.

Kohonneet tuotantokustannukset ovat myös kasvattaneet inflaatiopaineita etenkin teollisuusaloilla. Koronapandemian vuoksi etenkin rauta- ja kuparituotannolle tärkeässä Etelä-Amerikassa on jouduttu sulkemaan tai seisottamaan kaivostoimintaa koronapandemian vuoksi, mikä on nostanut näiden raaka-aineiden hintoja. Tuotannon uskotaan palaavan koronaa edeltävälle tasolle vuoden loppuun tultaessa.

Tuotanto-ongelmien lisäksi ongelmia ovat aiheuttaneet raaka-ainespekulantit sekä hamstraajat maailman suurimmilla rautamalmimarkkinoilla Kiinassa. Raaka-ainemarkkinat reagoivat kuitenkin positiivisesti maan hallituksen aloitettua näiden tekijöiden vastaisen toiminnan.

Energian hinta

Merkittävä taustatekijä inflaation nousussa on ollut etenkin energian ja polttoaineiden hintakehitys. Öljyn hinta on palannut koronaa edeltävälle tasolle, vaikka tavaraliikenteen määrä ei olekaan vielä täysin normalisoitunut. Hintapainetta onkin ylläpitänyt öljyntuottajamaiden päätös jatkaa tuotantoleikkauksia, joiden määrä vastaa noin 6 % maailman öljyntuotannosta. Kohonnut öljyn hinta lisää etenkin teollisuuden tuotantokustannuksia sekä nostaa inflaatiota polttoaineen hinnan nousun myötä.

Vaikka uusiutuvien energianlähteiden määrä on lisääntynyt voimakkaasti, öljyn kysynnän uskotaan kasvavan vielä ainakin kymmenen vuoden ajan. Länsimaisilla öljy-yhtiöillä on vaikeuksia vastata tähän kysyntään kasvattamalla investointeja, koska niihin kohdistuu entistä enemmän kasvihuonepäästöjen leikkausvaatimuksia. Myös rahoituksen saaminen on vaikeaa kasvaneitten ESG-vaatimusten takia. Tämän uskotaan kasvattavan öljyn hintaa pitkällä aikavälillä, mikä voi nostaa inflaatiopaineita.

Inflaation vaikutukset markkinoihin

Nykyisten arvioiden valossa tämänhetkiset inflaatiopaineet maltillistuvat vuoden jälkimmäiselle puoliskolle tultaessa ja inflaatio palaa pitkän aikavälin kasvu-uralle vuoden loppuun mennessä. Joitain inflatorisia tekijöitä jää voimaan, kuten öljyn hintakehitys sekä esimerkiksi jo pidempään jatkuneet puolijohdeteollisuuden tuotanto-ongelmat.

Tähän mennessä inflaatio on nostanut pitkiä korkoja etenkin Yhdysvalloissa, mitä on keskuspankkien viestinnässäkin pidetty hyvänä merkkinä talouden elpymisestä. Mikäli pitkät korot nousisivat vielä voimakkaammin, nostaisi se korkosijoituksien tuottotasoja ja houkuttelevuutta sijoituskohteina, mikä taas näkyisi osakemarkkinoilla nykyisen rotaation (varojen siirtymisen kasvuosakkeista arvo-osakkeisiin) voimistumisena. Lisäksi sijoituksia siirtyisi osakkeista korkoihin, mikä voisi heijastua ainakin lyhytaikaisesti osakemarkkinoiden nousun hidastumisena.

Mikäli inflaatio pysyisi pitkään nykyisellä tasolla, johtaisi se perinteisesti rahapolitiikan kiristämiseen. Nykyisistä rahapolitiikan keinoista ensin todennäköisesti hidastettaisiin velkapapereiden osto-ohjelmia, ja sitten vasta nostettaisiin ohjauskorkoja. Näiden toimien kanssa keskuspankit ovat kuitenkin hyvin varovaisia, koska liian aikainen elvyttämisen lopettaminen voisi pahimmillaan johtaa talouskasvun hidastumiseen ja uuteen taantumaan. Toiseksi lyhyiden korkojen nousu johtaisi valtioiden velanhoitokulujen nousuun, mihin nykyisen julkisen velkataakan alla ei oikein ole varaa.

Vaihtoehtoisista omaisuusluokista inflaatiosuojaa

Tarkastellaan inflaatiota sitten pitkällä tai lyhyellä aikavälillä, on siltä järkevää suojautua. Pitkällä aikavälillä se syö tasaisesti tuottoa ja lyhyellä aikavälillä se voi aiheuttaa shokkeja markkinoilla. Jo pidempään jatkuneen alhaisen korkoympäristön takia perinteisistä korkoluokista on vaikea löytää tuottoa.

Vaihtoehtoiset omaisuusluokat, kuten kiinteistöt ja metsä tarjoavat perinteisesti hyvin suojaa inflaatiolta sekä markkinoiden heilunnalta kassavirtaperusteisilla tuotoillaan ja historiallisesti tarkasteltuna tasaisella arvonnousukehityksellään.


1 Inflaation kehitystä yleensä mitataan vuotuisella muutoksella. Koronapandemia oli pahimmillaan vuoden 2020 loppukeväästä, minkä vuoksi tämän hyvin poikkeuksellisen ajankohdan käyttäminen vertailukohtana antaa virheellisen kuvan vuotuisesta kehityksestä.

Tuomas Karjalainen

Tuomas Karjalainen, KTM, seuraa Alexandrian salkunhoitotiimissä työkseen kansainvälisiä pääomamarkkinoita ja on aiemmin toiminut varainhoitoliiketoiminnassa mm. osake- ja markkina-analyytikkona. Vuodesta 2020 alkaen Tuomas on työskennellyt Alexandria Rahastoyhtiössä avustavana salkunhoitajana sekä portfolioanalyytikkona.