Puhu lapselle rahasta!

Hyväntuuliseen talousvuoropuheluun lasten kanssa kannattaisi silti panostaa: jo viisivuotiailla on Michiganin yliopiston tutkimuksen mukaan selvästi erottuvia rahankäyttöön liittyviä tunteita, joiden käsittelyssä aikuisen apu olisi tarpeen.

Suhde rahaan näyttää saman tutkimuksen mukaan periytyvän. Vanhemmat siirtävät omia asenteitaan jälkeläisilleen joka tapauksessa tahattomasti mallioppimisen kautta, ja talousasioiden yhteinen käsittely auttaa lasta valikoimaan, mitkä tavat ja käytännöt ovat hyödyllisiä omaksua.

Kun lapsi pohtii rahaan liittyviä kysymyksiä yhdessä vanhempien kanssa, saa hän samalla mukaansa eväät aikuisiän vaurastumiselle.

Näin kannustat lasta fiksuihin rahankäyttötottumuksiin:

1. Tiedosta omat toimintamallisi

Katsantokantasi rahankäyttöön vaikuttaa tiedostamattasikin tapaan, jolla siitä puhut. Lapset ovat mestareita omaksumaan vanhemman ajattelutavan riveiltä ja rivien väleistä: sekä jännitteinen että höveli suhtautuminen rahaan imeytyvät mallista oppimalla.

Harva tulee ajatelleeksi toimivansa elävänä rahankäyttöesimerkkinä esim. tehdessään heräteostoksia. Voikin olla haastavaa selittää lapselle, miksei hän voi saada saman tien toivomaansa tavaraa, jos vanhempi on hetkeä aikaisemmin riemuinnut herätelöydöstään.

Myös suhtautuminen laskuihin ja luotolla ostamiseen omaksutaan osin mallioppimalla. Ihmiset, me sosiaaliset eläimet, välitämme toisillemme jatkuvasti tiedostamattomia viestejä: kun vanhempi huokaisee lasku kädessään ja työntää sen avaamattomana roskikseen, hahmottaa lapsi yllättävän varhain, että niinkin on sallittua toimia.

2. Säästäkää yhdessä

Aivan pienelle lapselle rahan käsite on vieras, eikä hän ymmärrä sen merkitystä vaihdon välineenä. Tämä ei ole este talousasioiden yhteiselle opettelulle. Viikoittainen yhteinen rahaan liittyvä rituaali (kuten kolikon laittaminen säästöpossuun tai tilin saldon tutkiminen) tarjoaa aluksi lapselle mielihyvää, koska hän nauttii yhteisestä hetkestä vanhemman kanssa. Varsinaiseen säästämiseen liittyvät oivallukset ja ilot tulevat mukaan vasta myöhemmin.

Myös säästetyn rahan käyttämisestä saa tehdä mukavan, yhteisen jutun. Lapselle voi näyttää, ettei kaikkea rahaa tarvitse kuluttaa kerralla – kun valitaan edullisempi ostos, jää vielä talletettavaakin.

Kouluikäisiä lapsia on hyvä kannustaa pitämään säästöistään ja ostoksistaan kirjaa vaikkapa mobiililaitteella tai perinteisemmin pieneen vihkoon. ”Kirjanpidon” ei välttämättä tarvitse olla vanhemmille avointa, ellei sitten siihen haluta sisällyttää pieniä palkintoja välitavoitteiden saavuttamisesta.

Pitkäaikainen säästäminen – kuten rahastosäästäminen – on jo hieman varttuneemmalle lapselle tai nuorelle mainio tapa tehdä suuremmista haaveista vastuullisesti totta. Tavoitteet ja aikataulu välitavoitteineen kannattaa suunnitella yhdessä. Voit myös ensin säästää itse lapselle pesämunaa tulevaisuutta varten ja kutsua hänet myöhemmin mukaan projektiin.

3. Konkretisoi rahan arvo

Vaikka perheen tilanne olisi taloudellisesti oivallinen, kannattaa lapselle opettaa, ettei raha ole itsestäänselvyys – se ei ole jotain, jota on rajoituksetta tarjolla automaatissa eikä ihmekortti, jolla saa höylättyä kaupasta matkaansa mitä vain. Etenkin nyt, kun rahaliikenne on pääosin sähköistä, on konkretisoimiselle erityinen tilaus.

Pienimmille asiaa voi havainnollistaa leikin keinoin: ensin mennään töihin -> saadaan palkaksi rajattu määrä rahaa -> rahaa voidaan säästää ja käyttää ostoksiin. Lasten kestosuosikit, kauppa- ja kioskileikit, auttavat myös hahmottamaan vaihdannan käsitettä.

Vanhemman lapsen voi hyvin ottaa mukaan vaikkapa perheen viikkobudjetin suunnitteluun, jolloin hän näkee kouriintuntuvasti, miten esim. asuminen vaikuttaa loppusummaan. Varaudu

henkisesti siihen, että pääset käymään samassa yhteydessä myös kiinnostavaa arvokeskustelua!

4. Kannusta lykkäämään mielihyvää

Kyky siirtää hetkellistä mielihalua tulevaisuuteen kehittyy lapselle hitaasti. Karkkihyllyn luo maastoutuva taapero ei vielä ymmärrä, miksei voi saada haluamaansa juuri tällä hetkellä, eikä häneltä sellaista voi odottaakaan. Myös todellisen tarpeen ja hetkellisen mielihalun erottaminen toisistaan vaatii harjoittelua, eivätkä kaikki aikuisetkaan aina hallitse sitä.

Rahan merkitys vaihdannan välineenä hahmottuu lapsille yleensä kouluikään mennessä. Kun käsite alkaa kirkastua, voi lapselle antaa jo pieniä summia omaa viikkorahaa ja ohjata sen käyttöä arkisissa ostostilanteissa.

Hyvä esimerkki lempeästä ohjailusta on tilanne, jossa äkillinen karkkihimo iskee. Lapselle voidaan esitellä vaihtoehdot: karkit nyt vai isompi palkinto myöhemmin? Kannattaisiko mahdollisesti ostaa vain pieni tikkari ja jättää loput säästöön lelua varten? Päätöksen hän saa tehdä itse. Halutessaan vanhempi voi tehdä säästämisestä houkuttelevamman vaihtoehdon lupautumalla osallistumaan haaveiden lelun kustannuksiin.

5. Anna vastuuta

Viikko- tai kuukausiraha auttaa kouluikäistä kuluttamaan ja säästämään rahaa suunnitelmallisesti. Rahan saamista vastaan voi edellyttää pieniä kotitöitä, vaikka vain muodollisiakin – rahalla on lapselle suurempi merkitys, kun se on ansaittu itse.

Jos rahaa annetaan vain akuuttiin tarpeeseen, säilyy aikuisella tarkempi kontrolli siitä, mihin rahat käytetään. Riskinä on kuitenkin lapsen tai nuoren rahankäyttötapojen kehittyminen puuskittaisiksi ja reaktiivisiksi: tarve on nyt, joten rahaakin tarvitaan heti. Kun omaa käyttörahaa ei ole, se ammennetaan vanhempien ehtymättömiksi koetuista lompakoista.

Uskalla rohkeasti antaa lapselle vastuuta omista rahoistaan! Saatat yllättyä siitä, kuinka fiksusti hän sitä osaa käyttää.

Haluaisitko itsekin oppia lisää vaurastumisesta?

Varaa aika henkilökohtaiseen tapaamiseen